Poliittisen mielipidekirjoittelun ja journalismin keskeisin ongelma lienee siinä, ketkä sitä tuottavat: ihmisissä. On inhimillistä saavuttaa aatteellinen vakaumus, joka ilmenee esimerkiksi puoluekannassa. Bloggaavalle politiikolle on - kuten moneen kertaan todettua - haaste jatkaa kirjoittamista puhtaalta pöydältä saavutettuaan jonkunlaisen virka-aseman. Enää ei saa heittää huulta tai fantasioida. Journalistilla taas on työnsarkana tuottaa tekstiä soluttamatta siihen mukaan omaa aatteellista näkökulmaansa, ja juuri tässä nykyään mitä surkeimmin epäonnistutaan.
Perussuomalaisten kansanedustajat Jussi Halla-aho, Juho Eerola ja Olli Immonen ovat antaneet tiedotteen liittyen James Hirvisaaren taannoiseen blogikirjoitukseen, jonka sanankäänteistä Hirvisaari sai rikoslain 11. luvun 10 §:ään nojaten 1 425 euron sakot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tiedotteessa (uskoisin tämän olevan pitkälti Halla-hon itsensä kirjoittamaa) sanotaan seuraavaa:
Kirjoituksen otsikko on lainattu toissailtana televisiosta tulleesta laatuelokuvasta, muttei koske sitä. Viime vuosi, heti eduskuntavaaleista ja perussuomalaisten kaikkinaisen rasismin ja syrjinnän tuomitsevasta julkilausumasta lähtien, meni pähkäillessä sitä, keitä positiiviseen syrjintään oikeutetut ryhmät sitten voisivat olla ja millä perusteilla.
Iltalehden maineekkaalla keskustelupalstalla oli viestiketju ja kysymys: "Mistä sinä olisit keskustellut Väyrysen kanssa kahvipöydässä? Entä mitä olisit tarjoillut presidenttiehdokkaalle?" Paavo kun otti ja vieraili ihan omassa persoonassaan eräässä espoolaisperheessä.
Ei
kahta ilman kolmatta sanoo sananlasku ja kuten kahdessa
aiemmassakin suuremmassa vaalitentissä, jotka YLE:ltä ja MTV3:lta
seurasin, myös eilisessä halottiin poikki ja pinoon perussuomalaisten
kansanedustajien "kohulausunnot", joita on ruodittu niin
oikeuslaitoksessa kuin puolueemme eduskuntaryhmässä.
Muut ehdokkaat
ottivat tästä ilon irti: Soinin tulee vihdoinkin sanoutua irti rasismista!
Vastoin yleistä harhaluuloa Suomi suoriutuu maahanmuutosta oikeinkin mallikelpoisesti. Tästä kertoo se, kuinka maahanmuutosta itsestään on onnistuttu loihtimaan työllistävältä vaikutukseltaan tepsivää sorttia oleva verkosto. Monikulttuuristen virkanimikkeiden kirjo on mittava ja sen piiristä olemme saaneet todistaa useita menestystarinoita, joista tämä vanhahko tapaus on vain yksi pintaraapaisu.
Paljon tapetilla olleesta vihasta, pelosta ja epäluottamuksesta puheen ollen totesin eilen vaimokkeelle, että minulle tulee epämukava olo kohdatessani maahanmuuttajan. Ei siksi, että hän on maahanmuuttaja (vähintään toisessa tai kolmannessa polvessa) vaan siksi, että pelkään, mitä hän ajattelee minusta ja elekielestäni. En uskalla katsoa häntä kohden, koska pelkään hänen ajattelevan minun "katsovan häntä nokan vartta pitkin" ja näin ollen käyttäytyvän rasistisesti.
Olemme viime vuosina oppineet, että yksilön esittäminen mahdollisimman paljon viiteryhmänsä edustajan näköisenä - omana itsenään - on piinkovaa rasismia. Lakupekka-karamellit joutuivat pannaan, koska niiden etiketissä esiintyi tummaihoinen ihmishahmo. Hahmo viittasi ikävästi etniseltä taustaltaan afrikkalaiseen kaveriin (joka oli sivumennen sanoen vain vaivoin tunnistettavissa homo sapiensiksi).
Apua! Tohtori! Tilanne kun on valitettavasti otsikon mukainen.
En liene ensimmäinen, joka jotain tämänsuuntaista oivaltaa, mutta olen havaitsevinani ajatusrikollisuudella ja erityisesti rikosnimikkeellä "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" huomattavaa sidonnaisuutta holhousvaltiopolitiikkaan. Paremminkin sanottuna tällainen lainsäädäntö on kansalaisten aliarvioimista, joka on toki nykyisen holhousvaltioajattelun eräs kulmakivi. Kansalaisten tyhmyys on olettamus totalitarismin tueksi.
Ehta rasismi oli ja meni, kun viimeiset orjalaivat telakoitiin kotisatamiinsa lopullisesti. OK, tuo oli pieni provokaatio, jolla pyrin herättämään huomionne. Ryhdyin mietiskelemään sitä, kuinka yhteiskunnan rasistisuuden voisi määritellä siltä kantilta, että millaisilla mittareilla sen uhreiksi joutuvat yksilöt sen kokevat. Seuraava kappale sisältää ydinteesini liittyen siihen, mikä nykyisessä tasa-arvokamppailussa ja sitä mukailevassa lainsäädännön uudistamisessa on pielessä ja pahasti:
Peruskeskisuomalaisen valtakunnanärsyyntyjän viraston ajantasaisia raportteja ympäristön solmukohdista. Osa tarjolle asetetuista teksteistä sisältää myös sitä kuuluisaa sarkasmia, joka vaatii keskimääräistä paremman sisälukutaidon. Apulaisvaltakunnanärsyyntyjälle ei ole toistaiseksi paikkaa avoinna.
En ennakkosensuroi ensimmäistäkään kommenttia, mutta juuri siksi edellytänkin asiallista kirjoitustyyliä. En kuitenkaan epäröi poistaa täysin joutavaa paskaa, mikäli homma menee yli äyräiden.