Mielestäni ainoa oikea lähtökohta ja tavoitetila on se, että kaikki
kansalaiset ovat mihinkään viiteryhmään katsomatta tasaveroisia lain
edessä. Jarru sille, ettei tämä toteudu, on kristillispohjainen
traditionaalisuus, jonka nojalla avioliiton katsotaan etenkin
länsimaalaisittain olevan kristittyjen patentoima käsite, jonka pariin
kenellä tahansa ei ole pääsyä.
Moniavioisuus eli polygamia on monessa kulttuuripiirissä ihan normaali juttu ja pyrkimyksiä sen legitimointiin on aika ajoin myös Suomessa. Tänään Iltalehden sivulla on haastateltuna nainen, joka asuu... hmm, ei polygamisessa vaan polyamorisessa suhteessa, jota kutsutaan näemmä kansankielellä monisuhteeksi. Osapuolia suhteessa on haastateltu Sade mukaan luettuna neljä (4) kappaletta.
Niin erikoiselta ja jopa ajan tuhlaamiselta kuin se saattaakin jonkun mielestä kuulostaa, käytin tuiki tavallisena heteromiehenä erään arki-illan lueskellen homoseksuaalisuuden ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien historiasta. Pienimuotoisten tutkimusteni pohjalta syntyi myös raportti, josta ajattelin kiinnostuneille referoida tämän tekstin.
Koska tämä tapaus ei onnistunut nostamaan aivan neekeriukkopuheiden veroista myrskyä (edes siellä kuuluisassa vesilasissa), uskaltaudun ehkä nyt kommentoimaan Teuvo Hakkaraisenaloitetta vähemmistöjen sijoittamisen uudelleenarvioinnista. Eva Biaudetkin on toivottavasti presidentinvaalikampanjansa kanssa liian kiireinen, jotta ehtisi rangaista minua puheistani.
Onkohan homojen adoptio-oikeutta kiivaimmin vastustaneilta
menneet ydinperhemalleineen puurot ja vellit sekaisin? Välillä – kun
kaikenkarvaisia perusteluita on saanut lukea – tuntuu siltä, että
sateenkaariperheeseen kuuluisi joko vain naispari ja jälkikasvua, eikä
lähipiiriä lainkaan. Monet kun ovat huolissaan miehen mallista esimerkiksi
perheen pojalle. Sivumennen sanoen niin ikään monet eivät ole tästä lainkaan huolissaan, sillä miehen mallin puuttuminen tarkoittaa heille mahdollisimman androgyyniä kasvatustyötä.
Homopareja ei missään nimessä tule siunata kirkossa. Se olisi edesvastuutonta ja pöyristyttävää, eikä noudattaisi lainkaan kauaskantoisen länsimaisen sivistysajattelun peruslähtökohtia. Ydinaseet sen sijaan ovat aivan eri asia ja niitähän saa siunata niin paljon kuin loitsuja hihasta löytyy. Niillä kun saa katsokaahan tapettua ihmisiä hyvinkin kustannustehokkaasti, joten koko teknologialle on olemassa vallan selkeä hyötynäkökulmasta tarkasteltava funktio.
Sivistyneisyyttä on sangen haastavaa, ellei jopa mahdotonta, yksiselitteisesti määritellä. Nykyisestä yhteiskunnasta puhutaan yleisesti ottaen länsimaalaisen sivilisaation edelläkävijänä, mitä ihmisoikeuksiin tulee. Paljon on vielä tehtävissä. Pikemminkin sitä enemmän voisi tosin jättää tekemättä ja tarkoitan lähinnä rajoitteita, jotka joitain kansanosia lainsäädännöllisesti koskevat.
Tervehdys täältä Jyväskylästä, jossa pidettiin tänään Päivi Räsäsen kunniaksi ihka oma pride-kulkue lukuisine oheistapahtumineen. Pahoittelen sitä, että epäilen todella vahvasti tuoreen sisäasiainministerimme ja jyväskyläläisittäin suorastaan päivänsankari Räsäsen suoritutumiskykyä runsaasti tasa-arvokysymyksiä sisältävässä pestissään. Yhtä objektiivinen taho tehtäväänsä olisi Seppo Lehto maahanmuutto- ja eurooppaministerinä, eli virassa, jota tosin ei enää ole.
"Ya ain't seen nothin' yet!" kuten kovat jätkät rapakon takana sanovat. Rasistisesti motivoitua rikollisuutta koskenut tilasto Ajankohtaisessa
kakkosessa ilmoitti viharikosten
määrän suorastaan ryöpsähtäneen käsiin Suomessa vuosien 2007 ja 2009 välillä. Suhdanne olikin pysynyt varsin tasaisena - joskin nousujohteisena - alkaen vuodesta 2003, josta ohjelmassa näytetty diagrammi alkoi.
Mitä uskovaisnuorten kampanjaan tulee, on asia aika pitkälti loppuun
käsitelty. Homma on taputeltu, kuten nykyään on tapana sanoa esimerkiksi jääkiekko-ottelusta, joka on ratkennut. Alati on kuitenkin syytä pureutua hieman syvemmälle
valtionkirkon tarkoitusperiin ja hallintamenetelmiin.
Peruskeskisuomalaisen valtakunnanärsyyntyjän viraston ajantasaisia raportteja ympäristön solmukohdista. Osa tarjolle asetetuista teksteistä sisältää myös sitä kuuluisaa sarkasmia, joka vaatii keskimääräistä paremman sisälukutaidon. Apulaisvaltakunnanärsyyntyjälle ei ole toistaiseksi paikkaa avoinna.
En ennakkosensuroi ensimmäistäkään kommenttia, mutta juuri siksi edellytänkin asiallista kirjoitustyyliä. En kuitenkaan epäröi poistaa täysin joutavaa paskaa, mikäli homma menee yli äyräiden.