Janne Muhonen - valtakunnanärsyyntyjä

Tehostaminen

Kilpailuyhteiskunta heijastuu perhearvoihin

Jaksaminen työelämässä peilautuu useampaan yhteiskunnan osa-alueeseen kuin moni arvaakaan. Olen vakuuttunut siitä, ettei terrori, jota myös kiusaamiseksi kutsutaan, tule ilmiönä katoamaan minnekään, sillä henkinen pahoinvointi sen kun kasvaa yhteiskunnan asettamien paineiden johdosta niin työpaikoilla, siitä edelleen kodeissa ja niin edelleen lopulta oppilaitoksissa ja/tai lastentarhoissa. Miten luulet itsensä häviäjäksi ja tarpeettomaksi tuntemisen vaikuttavan henkiseen hyvinvointiinsi? Vieläpä jatkuvasti. Arvosi määräytyy tuottavuutesi ja hyödyllisyytesi mukaan.

Työ se ei tekijäänsä kiitä

Jo hyvän aikaa on nuorisoa ja pitkäaikaistyöttömiä - perustellusti tai ei - moitittu siitä, että he pakoilisivat työntekoa silkan laiskottelun, eli sosiaalietuuksien tuottoisuuden vuoksi. Näinhän asia ei tietenkään ole paitsi mahdollisesti sellaisessa tilanteessa, että nauttii ansiosidonnaista päivärahaa, eikä tällöinkään kuin harvoin. Ennen vanhaan työpaikan saanti oli kunnia-asia ja ammattia vaalittiin kuin akka ainoaa hammastaan. Nykyään asenne työntekoa kohtaan loittonee jatkuvalla syötöllä entisajoista.

Kiire(etön elämä?)

Oli mukavaa käydä tervehtimässä isovanhempia ja keskustelu kulkeutui ihan johdattelematta vakioaiheeseen, eli käsittelemään tätä nykyihmisten kiirettä ja touhottamista. Sanomattakin lienee selvää, ettei vaarini arvosta tällaista meininkiä yhtään, eikä vähiten siksi, että on aikanaan työelämässä oltuaan saanut vöyhöttää pää kolmantena jalkana ympäripyöreitä päiviä.

Syrjäseutujen elinvoimaisuus - mahdoton tehtävä?

Jatkanpa kolmen viikon takaista pohdintaa kuntaliitoksista, palveluiden turvaamisesta ja alueiden yleisestä elinvoimaisuudesta - samoin kuin elinvoimaisuuden säilytystarpeista harvaan asuttujen alueiden muuttotappiokuntien osalta. Perussuomalaiset haluaisivat puolueohjelmansa mukaan huolehtia siitä, että myös syrjäseudut pysyvät asutettuina ja että palvelut turvattaan myös siellä. Peruspalveluiden turvaaminen kaikille on yksi valtion perustehtäviä, mutta syrjäseutujen tapauksessa asia on vähintäänkin kaksipiippuinen.

Länsimainen yhteiskunta romahtaa II

Kirjoitin jo 12.1. samalla otsikolla (lue, jos et ole jo niin tehnyt) siitä, kuinka länsimaalainen talousjärjestelmä on kuilun partaalla ja mikään patenttiratkaisu ei tule korjaamaan tilannetta. Edessä on romahdus - syynä on loputon ahneus. Ei maahanmuutto, sinne tänne sinkoilevat monen kymmenen miljardin euron tukipaketit tai kauniit sanat auta mitään.

Länsimaalainen yhteiskunta romahtaa

Olen alkanut seurata joitain vuosia sitten myös talous- ja työvoimapolitiikan tapahtumia ja näinä päivinä viimeistään on selvää, ettei länsimaisella yhteiskunnalla nykymuodossaan ja nykyisellä kehityksellä ole tulevaisuutta. Ihmiset ovat tehneet jo suunnilleen 200 vuotta itselleen valtavaa karhunpalvelusta, joka tulee johtamaan koko järjestelmän täydelliseen romahtamiseen. Kehitys on jo aikoja sitten ylittänyt kriittisen pisteen, jonka jälkeen ei ole enää paluuta vanhaan.

Yksilölliset henkiset voimavarat eivät ole mikään vitsi

Kaikki on niin suhteellista. Moni sanontatapa - jos mikään - ei pidä yhtä hyvin paikkaansa kuin tämä. Kuinka helppoa onkaan asettaa - tai paremminkin langettaa - ehtoja, rajoituksia ja toimintamalleja ahneille sekä tyytymättömille nykyihmisille. Se on jopa vaivatonta varsinkin silloin, jos ei ole ajan hermolla. Näin aluksi esittelen muutaman esimerkin ennen kuin siirryn otsikon mukaiseen ja siihen kirjoituksen varsinaiseen teemaan.

Julkaise syötteitä